Kuvaus
Iranilainen kirjallisuuden professori Azar Nafisi joutui vuonna 1995 luopumaan työstään Teheranin yliopistossa jyrkkien määräysten vuoksi. Sen jälkeen Nafisi keräsi seitsemästä parhaasta naispuolisesta oppilaastaan ryhmän. Se kokoontui viikoittain hänen kotonaan lukemaan länsimaisia klassikoita, esimerkiksi Nabokovin Lolitaa, Austenin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ja Fitzgeraldin Kultahattua.
Koska teokset olivat kiellettyjä, naisten piti opiskella salaa. Kaksi vuotta kestäneen opiskelun aikana heidän kaapujensa alta alkoi paljastua värikkäitä persoonia. Naiset rohkaistuivat puhumaan paitsi kulttuurista myös tiukasti säädellystä islamilaisesta yhteiskunnasta, moraalinvartijoiden mielivaltaisuudesta, ajatolla Khomeinin hallinnosta, Iranin ja Irakin sodan vaikutuksista 1980-luvulla, rakkaudesta ja avioliitosta. Mielipiteenvaihto antoi heille voimaa selviytyä vaikeuksista.
Kirja avaa länsimaiselle lukijalle harvinaisen ja helposti lähestyttävän näkökulman iranilaisten arkeen. Se on myös kuvaus kirjallisuuden voimasta ja siitä, miten taide voi kohentaa ihmisten elämää.
( Lähde Rosebud . fi )
